Jakosuodot DSPä: suodattimet ja jyrkkyys

Ennen kuin koekuuntelet aktiivista järjestelmää, jakosuotimien on oltava turvallisella tasolla. Tämä koskee erityisesti diskantteja, torvidiskantteja, drivereita ja pienempiä keskiäänikaiuttimia, jotka eivät kestä täyskaistasignaalia. Aloita mieluummin varovasti ja avaa järjestelmää vaiheittain, kun tiedät, että oikea kanava toistaa oikeaa taajuusaluetta.
Tämä on DSP-oppaamme vaihe 2/4. Jos haluat aloittaa kokonaisuudesta, pääopas löytyy täältä:
Mistä kaiuttimen pitäisi aloittaa ja mihin sen pitäisi lopettaa toisto?
Aloita aina turvallisista lähtöarvoista ja säädä niitä kaiuttimen, asennuksen, tehon ja järjestelmän tavoitteen mukaan. Valmistajan suositukset ovat hyvä perusta, erityisesti diskanteille ja keskiäänille.
Tyypillisiä lähtökohtia voivat olla:
- Tavallinen diskantti / dome-diskantti: ylipäästö noin 2,5-4 kHz. Jos olet epävarma, on usein turvallisempaa aloittaa mieluummin liian korkealta kuin liian matalalta.
- Torvidiskantti: ylipäästö usein noin 5-6 kHz tai korkeammalta, mallista ja koosta riippuen.
- Kompressiodriveri / driveri: monia käytetään noin 800 Hz-2 kHz:stä ylöspäin, mutta tarkista aina oman mallisi suositus.
- HiFi-/SQ-midbasso: ylipäästö usein noin 50-70 Hz, jos ovi ja asennus ovat tukevia. Kolmitiejärjestelmässä se jaetaan ylöspäin usein noin 250-500 Hz:n alueella.
- SPL-midbasso: ylipäästö usein noin 80-100 Hz. Tässä etusijalla ovat äänenpaine, kontrolli ja kestävyys sen sijaan, että elementin pitäisi toistaa mahdollisimman syvältä.
- HiFi-/SQ-keskiääni: kaistanpäästö, usein ylipäästö noin 250-500 Hz ja alipäästö noin 3-5 kHz koosta, sijoituksesta ja diskantista riippuen.
- SPL-keskiääni: ylipäästö usein noin 120-150 Hz tai korkeammalta elementistä, tehosta ja soittotavasta riippuen.
- Subwoofer: alipäästö usein noin 60-80 Hz lähtökohtana.
- Subwoofer tehokkaassa rakennelmassa: subsonic-suodin (ylipäästö) säädetään kotelon ja virityksen mukaan. Refleksikoteloissa viritystaajuus * 0,707 on yleinen lähtökohta (puoli oktaavia).
Nämä arvot eivät ole lopullinen totuus. Pieni diskantti voi vaatia korkeamman jaon, tukevasti asennettu midbasso voi toimia matalammalla ja paljon tehoa saava midbasso voi tarvita korkeamman jaon.
Älä tuijota sokeasti kaiuttimen ilmoitettua taajuusaluetta. Se kertoo jotain siitä, mitä elementti pystyy toistamaan, mutta ei aina sitä, mistä se kannattaa jakaa, jotta se soi puhtaasti ja turvallisesti teholla. Taajuusalue kertoo, mitä kaiutin voi toistaa tietyssä tilanteessa, kun taas jakotaajuudet pitää asettaa sen mukaan, mitä elementti kestää ja miten se toimii juuri sinun asennuksessasi.
Suotimen jyrkkyys: kuinka voimakkaasti suotimen pitää vaimentaa?
Suotimen jyrkkyys ilmoitetaan dB/oktaavi-arvona ja se kertoo, kuinka nopeasti suodin vaimentaa valitun taajuusalueen ulkopuolella. 12 dB/oktaavi-suodin antaa pehmeämmän siirtymän ja enemmän päällekkäisyyttä elementtien välille. 24 dB/oktaavi-suodin vaimentaa jyrkemmin ja antaa usein paremman kontrollin siihen, mitä kukin kaiutin todella saa toistaa.
Lähtökohtana 24 dB/oktaavi on usein turvallinen valinta, erityisesti diskantille ja subwooferille. 12 dB/oktaavi voi toimia hyvin, kun midbasson, keskiäänen ja diskantin välille halutaan pehmeämpi siirtymä, mutta se vaatii enemmän kontrollia tasoon ja siihen, miten kaiuttimet summautuvat.
Jyrkkyys vaikuttaa myös siihen, miten elementit kohtaavat jakotaajuuden ympärillä. Nyrkkisääntönä jokainen 6 dB/oktaavi kääntää vaihetta neljänneskierroksen, joten 12 dB:n suodin voi joskus vaatia toisen puolen vaiheen käännön, jotta se kuulostaa oikealta. 24 dB/oktaavi Linkwitz-Riley on usein turvallinen lähtökohta, koska molemmat elementit voivat normaalisti soida ilman vaiheen kääntöä.
Suodintyyppi: Butterworth, Linkwitz-Riley vai Bessel?
Monissa DSP-ohjelmissa valitaan myös suodintyyppi. Se vaikuttaa siihen, miten alipäästö ja ylipäästö käyttäytyvät jakopisteen ympärillä ja miten ne summautuvat yhteen.
Linkwitz-Riley on usein helpoin lähtökohta. Alipäästö ja ylipäästö asetetaan normaalisti samalle jakotaajuudelle, ja ne on suunniteltu summautumaan tasaisesti, kun taso, vaihe ja aikakohdistus ovat kohdallaan. Tavallinen ja turvallinen aloitus on Linkwitz-Riley 24 dB/oktaavi.
Butterworth voi myös toimia hyvin, mutta se summautuu eri tavalla kuin Linkwitz-Riley. Jos alipäästö ja ylipäästö asetetaan täsmälleen samalle taajuudelle, jakokohdan alue voi korostua liikaa suodinasteesta, tasosta ja vaiheesta riippuen. Siksi Butterworth-jaot voivat joskus vaatia pientä erottamista toisistaan tai tasosäätöä, jotta siirtymästä tulee tasainen.
Bessel käyttäytyy pehmeämmin ja voi olla hyödyllinen joissakin järjestelmissä, mutta se on harvoin ensimmäinen valinta, kun DSP-säädölle halutaan helppo ja ennustettava lähtökohta.
Näin tarkistat jakosuodot
Kun lähtöarvot on asetettu, sinun pitää tarkistaa, miten kaiuttimet todella kohtaavat toisensa. Aloita matalalla äänenvoimakkuudella ja kuuntele yhtä siirtymää kerrallaan, esimerkiksi midbassoa suhteessa keskiääneen tai keskiääntä suhteessa diskanttiin. Mykistä mielellään yksi osa kerrallaan, jotta kuulet mitä kukin elementti toistaa, ja kuuntele sen jälkeen niitä yhdessä.
Jos ääni muuttuu ohueksi, menettää painetta tai tuntuu levottomalta jakokohdan ympärillä, EQ ei aina ole ratkaisu. Tarkista ensin taso, napaisuus, suotimen jyrkkyys ja jakotaajuus. Joskus riittää, että säädät toisen osan tasoa, siirrät jakoa hieman tai kokeilet vaiheen kääntöä, jotta siirtymä alkaa asettua paremmin. Joissakin tapauksissa kaiuttimet eivät kohtaa oikein, koska niiden etäisyydet kuuntelupaikkaan ovat erilaiset. Silloin oikea ratkaisu on aikakohdistus, jonka käymme läpi seuraavassa vaiheessa.
Subwoofer pitää tarkistaa myös etupään järjestelmää vasten. Sen pitää täydentää alapäätä ilman, että se tuntuu erilliseltä äänilähteeltä takaa. Jos basso tuntuu myöhäiseltä, ohuelta tai liioitellun raskaalta jakokohdan ympärillä, syynä voi olla alipäästö, subsonic-suodin, napaisuus tai aikakohdistus.
Seuraava vaihe: Aikakohdistus
Kun jokainen kaiutin on saanut hyvän toiminta-alueen, perussäätö on käytännössä valmis ja järjestelmää pitäisi voida soittaa ilman riskiä siitä, että jokin rikkoutuu. Tässä vaiheessa sen pitäisi jo kuulostaa hyvältä, jos säädöt on tehty oikein.
Seuraava vaihe on mennä hieman pidemmälle hienosäätöön ja saada järjestelmä soimaan ajallisesti yhtenäisemmin. Kyse on aikakohdistuksesta, jossa mitataan etäisyydet kaiuttimiin ja annetaan DSP:n viivästää niitä kanavia, jotka ovat lähimpänä kuuntelijaa.
Lue seuraava opas:
Aikakohdistus DSP:ssä: ääni oikeaan paikkaan
Takaisin pääoppaaseen:
Suomi
Ruotsi
Norja





Kommentit